Press Enter / Return to begin your search.

52 thoughts on “Luolaseikkailu ja jäätikkövaellus – extreme-kokemuksia Björklidenissä”

  1. Varmasti todella hieno kokemus koko homma, mutta tuo railon olisi mieluusti jättänyt väliin, eikö vain :O? Onneksi selvisitte koko porukka ehjin nahoin koko reissusta! Upeita kuvia :)!

    1. Hannaaminen ei käynyt mielessä, mutta olivathan nämä aika hurjia juttuja, joita tehtiin. Vaikea sanoa, riittikö kerta vai iskeekö vielä joskus kaipuu tehdä tällaisia juttuja uudestaan…

  2. Nuo sun kuvat ovat aivan mahtavia. Jo pelkkien kuvien kautta välittyy kutkuttavaa dramatiikkaa, railoon uppoamisesta puhumattakaan! 🙂 Mutta kuten jo aikaisemmin totesit, riittääpähän jälkikasvulle kerrottavaa vuosiksi eteenpäin.

  3. Toi jäätikkövaellus näyttää ihan mahtavalta. Upeita kuvia. Mulla on ollut jäätikkövaellus haaveena jo pidemmän aikaa.

  4. Ihan mieletön matka! Tuollaisista aktiviteeteista vois tosiaan vaikka maksaa 😀 Elättelen toiveita, että minutkin joskus tuollaiselle retkelle kutsuttaisiin.
    Jäätikkövaellus varsinkin kuumottelis, kun sellaista ei päässyt kokeilemaan Islannissa eikä Huippuvuorillakaan.
    Lissää juttuja lissää! 🙂

  5. Ympäristö Björklidenissä on sellainen, että siellä olisi ollut mukavaa viettää pidempäänkin ja kaikkien aktiviteettien lomassa myös rauhoittua kynän taikka ajatusten äärelle. Piknik siellä golf-kentällä tai vesiputousten äärellä olisi ihana vaihtoehto myös, kesällä varsinkin 🙂

    Kokemuksia täynnä oleva reissu meillä oli! Sinulle erityisesti tuon railon kanssa :). Mutta sitähän sanotaan, että ’rohkeutta ei ole se, että ei pelkää, vaan se, että tekee asioita siitä pelosta huolimatta’ tai tuohon malliin.

    1. Nimenomaan niin, että omat pelkonsa pitää voittaa eli kokeilla asioita peloista huolimatta. Tällä reissulla sekä luola että jäätikkö olivat sitä.

      Ja todellakin viettäisin mielelläni Björklidenissä pidempään. Oli se vain hieno ympäristö siellä.

  6. Heh, ei saisi tietenkään nauraa, mutta silti naurattaa. Tulee mieleen omat tunneliseikkailut, kun idioottina lähdin kolmen nuoren jenkkipojan kanssa Cu Chin -tunneleihin. Koska pojat maksoivat hyvin, opas vei meitä aina vain alemmas ja alemmas. Lopulta ryömittiin, siis oikeasti ryömittiin mahallaan kyynerpäiden avulla eteenpäin. Silloin muodikkaasti sanoen ”kuumotti”. Ylös maanpinnalle en enää päässyt omin avuin, koska reidet olivat niin hapoilla, vaan mua piti aina välillä tuupata selästä, jotta jaksoin nousta.

    Olen muuten hypännyt talon katolta lumihankeen ja uponnut sinne niin, että en päässyt ylös. Siis olin kirjaimellisesti kaulaani myöten lumessa. Kavereiden piti kaivaa mut ylös. Alkoholilla, ei…noh oli… ehkäpä osuutta tapahtumaan.

    Tuollaisten railojen tai ylipäätänsä kuilujen yli tuleminen on kyllä vähän järjen vastaista, vaikka kuinka on naru vyöllä. Mieli sanoo, että älä mene, ja silti pitää vaan loikata/astua yli.

  7. Upeita kuvia, maisemat ovat tuttuja pohjois-Ruotsissa asuvien sukulaisten ansiosta.
    Itseäni en voisi kuvitella jäätikkövaellukselle, mutta perheloma tunturimaisemissa ulkoillen sen sijaan olisi mukava toteuttaa.
    Oli varmasti sydämen tykytyksiä aiheuttavia tilanteita nuo luolissa ryömimiset ja railoon juuttuminen!

  8. Huh, johan oli kokemus tuo jäätikön ylitys!! Onneksi ehjänä perille selvisitte. Aivan upealta kokemukselta vaikuttaa – ja noi kuvat, ihan mielettömiä!! Ehkä sitä itsekin jonain päivänä tuollaiseen rohkaistuu 🙂

  9. Mahtavia kuvia! Jäätikkövaellus kiinnostaisi vähän, mutta tuollaiselle luokaretkelle mua ei varmaan saisi, koska ahtaat paikat ahdistaa. Hyvä, että selvisitte pelkällä säikähdyksellä!

  10. Voin uskoa tavoittavani fiiliksesi itsesi ylittämisestä oman mukavuusalueen ulkopuolella. Olen yrittänyt kerätä tällaisia kokemuksia itsekin. Mutta kylmä, ahjas luova olsi minulle liikaa. Tietenkin tietäisin, ettei turistia mihinkään vaaralliseen paikkaan viedä ei kaltaistani tavista mihinkään extremeen, olisin kyllä kauhuissani. 🙂 Maisemat kyllä hienoja!

    1. Meidäthän vähän yllätettiin. En tiennyt etukäteen, että kyse on haastavista aktiviteeteista, etenkään luolan osalta. Tavallaan olen tyytyväinen siihen, että opin lisää omista rajoistani.

  11. Björklidenissä olen käynyt kerran ja luolaillut Suomessa Torholan luolassa ja Luolavuorella ja tiedän sen tunteen, kun meinaa jäädä kiinni. Olen lisäksi massiivisen huono kiipeämään. No, joka tapauksessa, onhan luolassa käynti kokemus. Jäätiköllä taas olen ollut Norjassa. Minä en kyllä uponnut siellä minnekään.

  12. Minun parempi puoliskoni on juuri menossa vuoriturvallisuuskurssille, jossa opetellaan näitä juttuja. Tuttua kauraahan se hänelle on, Mont Blancin kiivennyt ukko ja vanha hiihtopummi kun on, mutta minulla on turvallisempi olo, kun hän vähän käy päivittämässä tietoja. Minua ei jäätikölle saa, minusta lumi ja jää vuorilla on parasta hyvin tampattuna laskettelurinteessä 😀

  13. Mitä seikkailuja ja dramatiikkaa! Tuollainen jäätikkövaellus olisi just mun juttu ilman tuota railoa tietysti 😀 Varmasti sitä miettii, mitä riskejä on valmiina ottamaan. Veikkaan, että tuolla luolassa pieni ahtaanpaikan kammo paikoitellen iskisi. Upeat ovat kyllä maisemat!

    1. Luola rupesi hieman ahdistamaan kyllä, ja jäätikkövaellus olisi ollut erilainen kokemus ilman uppoamista. Paljon parempi. Näiuden aikana kyllä huomasin, että lapsi on vähentänyt paljon halua ottaa riskejä ja haastaa itseään äärisuorituksiin. Siinä on iso ero verrattuna päiviin 20 ikävuoden tienoilla.

  14. Upeat maisemat ja upeat kuvat. Toistaiseksi jätän jäätikköseikkailut muille, mutta tekstin luettuani en sulje tuotakaan vaihtoehtoa lopullisesti pois. 🙂

    1. Kiitos. Luulen kyllä, että tämä jäätikkövaellus ei ollut olosuhteiltaan tai ympäristöltään ihan helpoimmasta päästä. Helpompia/turvallisempiakin varmasti on.

  15. Kuulostaa ja näyttää aika hurjalta, mutta samalla myös aivan mielettömältä. Se jäisi vain nähtäväksi olisiko itsellä ikinä kanttia samaan. Ainakin kaikella tapaa itsensä ylittämistä se olisi…

    1. Nimenomaan sitä se. Etukäteen pelolle ei saa sijaa ja kesken kaiken pelko on vain osattava käsitellä työntämällä se syrjään. Sen sain huomata molemmissa aktiviteeteissa.

  16. Varmasti mieleenpainuva ja erilainen kokemus! Enpä tiedä olisiko mun pääkoppa kestänyt tuota luolaseikkailua, luulen että olisi ehkä ahdistanut liikaa pystyäkseni nauttimaan mutta toisaalta se itsensä voittaminen on hieno tunne. Jäätikkövaellus sen sijaan houkuttaisi, Uudessa-Seelannissa se oli suunnitelmissa mutta valitettavasti peruuntui huonon sään takia 🙁 Kyllä mullakin pieni paniikki tulis jos jalka uppoaisi railoon! Mutta jäipähän tarina kerrottavaksi 🙂

    1. Luolaseikkailussa kävin lähellä äärirajaa ahdistuksen suhteen, mutta selvisin, ja homma palkitsi lopulta. Ristiriitaisia fiiliksiä nämä kyllä herättävät. Jäätikkövaelluksella taas säikähdin ja pelkäsin sen jälkeen, mikä muutti homman luonnetta, mutta siitäkin selvisin. Ja taas tuntui hyvältä jälkikäteen. 🙂 Uudessa-Seelannissa jäätikkövaellus olisi varmasti aivan mieletön! Harmi, että peruuntui. Ja joo, mä todellakin ajattelin kertoa näitä juttuja kiikkustuolissa.

  17. Hurjaa! Mutta tuo railo…. se alkoi kuumottaa minuakin täällä ruudun toisella puolella. Onneksi ei käynyt pahemmin. Seurasin tätä teidän reissua somesta ja oon lukenut näitä juttuja läpi. Mielenkiintoinen kohde, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Varmasti monen kiinnostus herää näiden juttujen jälkeen, upea paikka 🙂

  18. Vau mikä seikkailu! Tuolla on ihan tosissaan päässyt haastamaan itseään ja ylittämään pelkonsa! Itselläni ei ole paljoakaan kokemusta talvikeleissä matkailusta. Tällainen matkakohde kiinnostaisi kyllä kokea joskus! Hieno postaus! -Titta / Ikilomalla

Vastaa

Instagram has returned invalid data.

lepanu @ Instagram