BB, anyone could play a thousand notes and never say what you said in one. -Lenny Kravitz

Lapsuudenkodissani olohuoneen hyllyt pursusivat levyjä. Isäni kuunteli paljon musiikkia, ja myös minusta tuli musiikin suurkuluttaja. Hain omaan huoneeseeni kuunneltavaksi sekä levyjä, joita olin kuullut isäni kuuntelevan, että satunnaisesti valittuja kiekkoja. Laaja levyvarasto oli aarre aikana ennen netin musiikkipalveluja.

Torstaina 14.5. 89 vuoden iässä menehtyneen B.B. Kingin musiikin löysin yläasteella siksi, että isäni kuunteli häntä. B.B:n ainutlaatuinen soitto inspiroi minua, kitaraa soittanutta nuorukaista, ja hänen voimakas lauluäänensä teki vaikutuksen. Jossakin vaiheessa aloimme myös katsoa B.B.:n konserttivideoita kotona ja päätimme hankkiutua ”bluesin kuninkaan” seuraavalle Suomen-keikalle.

Päätös toteutui toukokuussa 2004, vain muutamia päiviä ennen ylioppilaaksi pääsyäni ja heti yliopiston pääsykokeiden jälkeen. Silloin 78-vuotias B.B. konsertoi Helsingin jäähallissa, ja olin isäni ja veljeni kanssa kentällä eturivissä.

Muistan hämmästelleeni, miten isoisääni vanhempi mies saattoi yhä vaikuttaa tekemisestään innostuneelta kuin pikkupoika. ”The Thrill is not Gone”, kuvailisin B.B.:n esiintymistä hänen kuuluisaksi tekemäänsä kappaletta mukaillen.

Helsingin-ilta päättyi yleisön kiittämiseen lavalta. Nousimme kentän penkeiltä ja kävelimme lavan reunalle. B.B. kätteli yleisöä, ja bändi jakoi tyylikkäitä pinssejä, joita olemme sittemmin käyttäneet puvun kanssa juhlissa.

Muistoissa B.B. King

Ensimmäinen ja viimeinen B.B. King -konserttini oli unohtumaton elämys. Sen tarjonnut mies on nyt poissa, mutta hänen musiikkinsa säilyy meidän ja tulevien sukupolvien ilona.

Muistoissa B.B. King
Helsingin jäähalli 26.5.2004.

– I’m no good with chords. I’m horrible with chords, B.B. King vähättelee itseään U2:lle, jonka kanssa hän teki yhteiskiertueen 80–90-lukujen taitteessa.

Artikkelikuva: Flickr.com/Kasra Ganjavi. C.C. 2.0 -lisenssi.

Posted by:Panu / Panun matkat