Muistatko ensimmäisen lentosi?

Minä muistan elävästi, kun lensin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Olin 11-vuotias ja matkasin viikoksi Lontooseen isäni ja veljeni kanssa Finnairilla. Koneena piti olla McDonnell Douglas MD 80 -sarjalainen, mutta tilalle vaihtui tuntemattomasta syystä suurempi Airbus.

Lennon lähtö lykkääntyi, mikä sai mielikuvitukseni laukkaamaan. Ehdin kuvitella monenmoista koneen mahdollisista vioista, mutta lento sujui mukavasti. Koneessa tarjottiin lihapullia ja näytettiin Mr. Beania. Kokemus toimi hyvänä johdatuksena lentämisen saloihin, vaikka seuraavan kerran lensin vasta vajaan kuuden vuoden kuluttua kielikurssille Englantiin.

Ensimmäisen lentomatkani siis muistan kunnolla, mutta ensi kertaa lentokoneessa en ollut. Vuonna 1993 nimittäin osallistuin Helsinki-Vantaalla kotimaanlentojen uuden terminaalin avajaisiin. Tilaisuudessa myytiin lippuja puolen tunnin yleisölennolle, jolle perheeni päätti osallistua. Muistikuvani kattavat koneen sisätilat, nousun, laskun ja taivaan pilvimeren.

Jossakin vaiheessa epäilin muistijälkeni aitoutta, sillä lapsuuden tilannekuvat voivat olla epäluotettavia. Siksi varmistin kokemuksen todenperäisyyden isältäni. Myös tiukkojen turvamääräysten ja ekologisuusajattelun hallitsema nykynäkökulma vahvisti epäilystäni: tänä päivänä vastaavaa yleisölentoa on vaikea kuvitella.

Englanti blogi
Vuosia myöhemmin Lontoossa.

Tyttäreni ensimmäinen lento

Varhaisimmat lentomuistoni nousivat pintaan, kun kävin huhtikuun puolivälissä Hampurissa vaimoni ja yksivuotiaan tyttäreni kanssa. Tyttärelleni matka oli jo toinen Saksaan, mutta lentokokemuksesta muodostui ensimmäinen; aiemman yhteisen Saksan-matkamme teimme laivalla.

Kahden tunnin lento eläväisen sylimatkustajan kanssa jännitti etukäteen, mutta kaikki sujui paremmin kuin uskalsin toivoa. Lapselle annettiin lisävyö, joka kiinnitettiin omaan turvavyöhön. Vyö varmisti, ettei karkaamisesta ollut huolta.

Koneessa riitti yllättävän paljon ihmeteltävää pienelle – erityiskiitos Finnairille värikkäästä menusta, jota tyttäreni tutki mielellään. Paluumatkalla koettu turbulenssikaan ei pientä matkustajaa häirinnyt, taisi vain olla mukavaa.

Lapselle sai tuoda koneeseen omat ruoat. Lisäksi varustauduimme sopivalla lelu- ja kirja-arsenaalilla sekä kännykkään ladatuilla Muumeilla ja Pate-postimiehillä. Tylsää hetkeä ei ehtinyt tulla.

Lento sylilapsi

Lentokentällä lapsen kanssa

Helsingissä lapsimatkustajille on varattu oma portti turvatarkastukselle, mikä teki asiat helpoiksi ja nopeiksi ilman jonoa. Turvatarkastus sujui muuten normaaliin tapaan, mutta lapsen erikoistarvikkeet – kuten ruoat – käytiin tarkkaan läpi.

Hampurin lentokentällä löysimme kaikille erikoisryhmille yleisen turvatarkastuksen, jonka läpi pääsimme myös nopeasti. Käytänteet vaihtelevatkin kenttien ja lentoyhtiöiden mukaan, ja ne kannattaa selvittää etukäteen. Joillakin kentillä portille saakka pääsee lastenvaunuilla, mutta Helsingissä vaunut pitää aina laittaa ruumaan jo baggage-dropissa.

Jostakin syystä muuten Hampurin kentällä oltiin mennen tullen hyvin hitaita: mennessä matkalaukkujen tulo kesti tavanomaista pidempään ja tullessa baggage-dropin jono ja hitaus kävivät hermoille. Ylimääräinen odottelu taisi olla raskainta meille vanhemmille. Tyttäremme puolestaan juoksi mielellään avarassa terminaalissa…

Saksa blogi
Terveiset huhtikuisesta Hampurista. Kevät oli jo pitkällä.
Posted by:Panu / Panun matkat

0 replies on “Ensimmäinen lento

  1. Kiva postaus! Omaa ekaa lentoani en muista, mutta tiedän olleeni 9kk vanha, lentäneeni Kanarialle vanhempien kanssa ja nousseeni reissulla ensimmäistä kertaa seisomaan omille jaloilleni pinnasängyn reunaa vasten 🙂

    1. Vau, hieno saavutus reissussa! 🙂

      Monen ensimmäinen lento on varmasti tapahtunut niin varhain, ettei siitä muista mitään. Minun tilanteeni on erilainen. Olen saanut aikalailla löytää maailman itse aikuisiällä. Lapsuudessani matkailimme tuon mainitun Lontoon lisäksi vain kotimaassa ja Ruotsissa laivalla ja autolla.

  2. Toi yleisölento-tapahtuma kuulostaa aika hauskalta, olispa tuollaisia vieläkin! Mun eka lento oli 19-vuotiaana Arlandan kautta Visbyyn. Me oltiin reissattu porukoitten kanssa aikaisemmin vaan autolla (asuntovaunulla) eikä oltu käyty Pohjoismaita kauempana.

    1. Aika samanlainen matkustushistoria sulla kuin mulla ennen 20 ikävuotta.

      Maailma on ehtinyt muuttua sen verran, että jotenkin tuntuu epätodennäköiseltä, että tuommoisia lentoja enää järjestettäisiin… Mutta eihän sitä koskaan tiedä. 😉

  3. Oi, onpa sulla söpö pikku matkakumppani! 🙂 Sait kuulostamaan lasten kanssa matkustamisen niin helpolta ja vaivattomalta. Me reissattiin aika paljon, kun olin lapsi, tosin aina Kanarialle. Äitini oli tuolloin matkatoimistossa töissä, ja ilmeisesti Kanaria oli lapsiperheelle helppo matkakohde. Ensimmäistä reissua en muista, koska olen ollut niin pieni (tarvii kysyä äitikullalta kuinka pieni olinkaan), mutta ensimmäistä kertaa matkustin ilman vanhempia 11-12 -vuotiaana. Jälleen Kanarialle. Vanhemmat olivat kaksi viikkoa, itse olin vain viikon, tästä syystä siis yhteen suuntaan matkustin yksin. Tai no, oli mulla ikätoveri turvana, mutta tälle kaverille se oli muistaakseni elämän ensimmäinen lento, eli minä olin se kokenut reissaaja! 🙂

    1. Kiitos kokemustesi jakamisesta, kiinnostavaa.

      Muutaman reissun kokemuksella voin sanoa, ettei pienen lapsen (tai taaperon) kanssa matkustaminen ole mitenkään erityisen vaikeaa, vaan erilaista. Koko matka rytmittyy pienen aikataulujen mukaan, ja reissailusta tulee väkisinkin vähän leppoisampaa. Näin pienen kanssa matkustaessa hyvä puoli on myös se, että hän ottaa kaiken vastaan sellaisena kuin se tulee ilman ihmettelyä ”miksi näin, miksei voida tehdä sitä, tätä ja tota”. 🙂

  4. Kivoja muistoja ja mukava lukea myös tyttäresi ekasta lentokokemuksesta. Hyvä, että se sujui noin leppoisasti! 🙂

    Minäkin olen ollut jo oikeastaan aikuinen, kun lensin ensimmäistä kertaa: 19-vuotiaana lomalennolla Rodokselle ja siitä se sitten lähti. 😀

    Vaikka tuosta on aikaa alle kymmenen vuotta, en enää muista varsinaisen lentomatkan herättämiä ajatuksia. Se on kuitenkin jäänyt mieleen, että hermoilin sitä, kerkeämmekö ajoissa kentälle. Taisin raukka pelätä, etteivät ota enää koneen kyytiin, jos kentällä ei ole paria tuntia ennen lennon lähtöä. 😀

    1. Hyvin olit siis sisäistänyt ”parin tunnin säännön”. Minäkin noudatin sitten joskus, mutta nyttemmin olen alkanut saapua kentälle vain 1–1,5 h aiemmin. 🙂

      1. Samaan on lipsuttu täälläkin sittemmin. 😀 Pari kertaa olen jopa saanut olla se mattimyöhäinen, jota kuulutellaan nimeltä lähtevälle lennolle. Se on kyllä niin noloa, että pyrin menemään kentälle nykyään ajoissa, joskaan en välttämättä paria tuntia ennen lähtöä.

        1. Mulle on kerran käynyt tuo sama. Kirjoitin silloin kahvilassa vähän liian innokkaasti blogipostausta ja lykkäsin portille menoa tyylillä ”vielä ehtii, vielä ehtii”. No, sitten tulikin se kuulutus. Kyllä nolotti. 😀

  5. Lentojutut, tykkään 🙂 Teillähän on pikkuinen jo kokenut Saksan reissaaja, huimaa!
    Mä olin ekan kerran lentokoneessa noin 4v kun mentiin perhelomalle Legolandiin, voisin väittää että hyvin hämärä muistikuva jotenkin siitä on vaiko sitten vain mielikuvituksen tuotetta. 🙂 Olin kuulemma innoissani jo silloin, eli siitä se kai sitten lähti.

    1. Joo, Saksa on nyt kovassa kurssissa meidän perheessä. Pikkuista käytetään siellä, ja itsekin tunnun ramppaavan maassa alinomaan. Viimeiseen puoleen vuoteen mahtuu mulla kolme Saksan-reissua. 🙂

      Kyllä mä uskon, että muistijälkesi on todellinen. Omat varhaisimmat kunnon muistoni ovat kolmen vuoden iästä. Sieltä on jäänyt mieleen hetki, kun kävimme katsomassa perheen kanssa omakotitaloa, jonka päädyimme ostamaan, ja testasin veljeni kanssa yläkerran tiloja juoksemalla. 🙂

  6. Mukava kuulla helposta lentomatkasta pikkuisen kanssa 🙂 Vaatihan se aikuisilta hieman enemmän, kun mukana kulkee taapero, mutta puuhaa järjestämällä lentomatkat varmasti sujuu siinä missä muutkin matkat. Itse taisin olla ensimmäistä kertaa koneessa 5-vuotiaana, mutta mitään muistikuvia siitä ei kyllä ole.

    1. Joo, semmoinen tietty spontaanius ja kaikenlainen ”päivähaaveilu” häviää kyllä, kun tekee matkaa pienen kanssa. Lapsen kanssa kun pitää olla koko ajan läsnä…

  7. Kivoja muistoja, tosiaan. Hienoa, että pienemmän matkaajan kanssa eka lento meni hyvin. Oma ensimmäinen lentoni oli 14-vuotiaana Köpiksen kautta Saksaan. Muistan vieläkin elävästi ne ilmakuopat 🙂

  8. Mulla ei ole muistikuvia omasta ekasta lennostani, koska olin sylivauva tai alle 2-vuotias ainakin. Jollekin Espanjan saarelle sitä lennettiin, mutten enää muista minkä niminen se oli, vaikka hetsi sitten asiaa kysyinkin.

  9. Minun ensimmäinen lentoni taisi olla, kun olin 10-vuotias. Äitini ja isäni olivat vannoutuneita Kanarian matkaajia, joten silloinkin matkamme vei meidät Inglesiin. Lento ei oikeastaan jäänyt mieleeni. Muistan ainoastaan, että mukaan lähtenyt naapurin tätimme voi niin huonosti, että pääsi ohjaamon lattialle lepäilemään! Mutta ne Kanarian palmut jäivät mieleeni ja taisivat synnyttää minussa ikuisen matkakuumeen.

  10. Olipas kiva postaus! 🙂 Oma ensilentoni taisi olla välillä Helsinki-Kuusamo. Lensin yksin isovanhempien luo seuranani ainoastaan perheemme kääpiövillakoira, joka oli laitettu kangaskassiin ja se matkusti jaloissani. Saimme istua aivan koneen etuosassa ja muistan kun lentoemot kävivät aina koiraa rapsuttelemassa ja taisin saada ekstrasuklaatakin… Meikäläisellä ikää 11.vuotta tuolloin. Ulkomaan lento taisi olla 13.vuoden vanhana Egyptiin.

  11. Minä lensin ensimmäisiä kertoja joskus 70-80-luvuilla Rovaniemeltä Helsinkiin ja silloin pääsi aina käymään ohjaamossa :). Mitään en kyllä muuta muista noista lennoista, sen verran on aikaa kulunut.

  12. Heh, hauska postaus. Mä olin ekalla lennolla 6 kuukauden ikäinen kun isä oli YK-joukoissa ja muutettiin sitten hänen työnsä perässä Israeliin. Siitä se ajatus sitten vissiin lähti jne. 😀

    No, tuostahan nyt en tietenkään muista itse mitään. Ne mitä alkaa muistamaan on sitten joskus ala-asteikäisenä tehtyjä reissuja, kun lentoemojen saattamina lennettiin pikkusiskon kanssa kahdestaan taas isän työn perässä milloin minnekin, yleensä Balkanille. Siinä on ollut lentoemoilla kestämistä kun kaks pikkulikkaa tarrautunut Helsinki-Vantaalla äitiin kiinni ja parkunut naamat punaisina, etteivät suostu lähtemään isän luo ilman äitiä. Ja sitten isän luona sama ruljanssi Suomeen palatessa. 😀

  13. Mulle ei ole jäänyt muistikuvia varhaisimmista lennoista eikä oikein myöhemmistäkään lennoista. Hassua! Ehkä lentomatkoissa itsessään ei sitten ole mulle mitään erityisen mieleenpainuvaa. Ekan kerran olen lentänyt alle kouluikäisenä, mutta en nyt muista oliko ihan ensimmäinen lento Oulun-tädin luokse (yksin!) vai Ruotsin-tädin luokse (mummon kanssa).

  14. Olin n. 1-vuotias ensimmäisellä lennollani, ja mulla on jäänyt sieltä mieleen mun isän yksi ilme. 😀 Sitten kuulemma joskus kolmevuotiaana lauloin lomalennolla pitkän pätkän joululauluja muiden matkustajien suureksi iloksi ja riemuksi……

  15. Olin nelivuotias ensimmäisellä lentomatkallani Rodokselle. Yllättäen en muista itse matkasta mitään, vaikka joitakin muistikuvia itse lomasta on (oli muuten mielenkiintoista mennä Rodokselle 26 vuotta myöhemmin ja huomata, että vanhan kaupungin muurit näytti siltä kuin muistinkin!).

  16. Pulpahtihan se helposti mieleen, vaikkei ollut tullut muistelluksi. Harvinaisin matkustustapa taitaa olla lentokone.

    Ensimmäinen oli kotimaanlento kahdeksanvuotiaana. Tultiin isän kanssa Helsingistä Ouluun, äiti jäi sinne vielä sairaalaan. Konetyypistä ei kyllä…. ei kun hetkinen! Onkohan siihen aikaan lennetty moista väliä DC-kympillä, 1970-luvun puolimaissa. Olisiko isä sanonut`?

    Joka tapauksessa sain tilata lentoemännältä tuoremehua ja mukana oli uusi vaaleanvihreä päiväkirja, lempiväriä, ensimmäinen kymmenistä ja edelleen tallessa,

  17. Tupolev, Bulgariaan, josta jäänteenä varmaan ikuinen lentopelko.

    Me lennettiin Bellan kanssa ensimmäistä kertaa kun tyttö oli viisi kuukautta, Helsingistä Bangkokiin lapsen ensimmäislle reppureissulle. Ihan pienenä noiden kanssa on jotenkin niin paljon helpompi matkustaa, kun siinä vaiheessa kun virtaa löytyy kuin pienestä kylästä… 🙂

  18. Isän kanssa minäkin, mutta vasta 16-vuotiaana, veikkaisin. Ja luultavasti ensimmäinen oli Rotterdamiin, isän mukaan työmatkalle. 16-18 -vuotiaana reissasinkin sitten isän ulkomaankomennuksen useamman kerran Tanskaan, Hollantiin, Sveitsiin ja Portugaliin – isällä oli ylimääräisiä lentolippuja (=käyttämättömiä viikonloppumatkoja kotiinpäin) ja minä perheen ”sopivin” niitä käyttämään.

  19. Hyvä tietää tuo, että rattaat täytyy Helsinki-Vantaalla jättää jo baggage-dropiin. Meillä on ensimmäinen lento 2,5-kuukautisen kanssa tiedossa noin 2,5 kuukauden päästä 🙂

  20. Kokeilenpa taasen, josko kommentointi välillä onnistuisi. Ensimmäisen kerran lensin itse 6-vuotiaana. Tykkäsin kyllä kovasti matkustaa jo silloin. Valitettavasti sitten oli välissä sellaiset mukavat 14 vuotta ennen seuraava lentoa :D:D. Mahtavaa, että sun tyttö pääsee reissailemaan pienestä pitäen. Aikamoinen etuoikeus hänelle. Itsellä ei tuollaisia mahdollisuuksia todellakaan ollut. Mutta onneksi sen voi ottaa nyt takaisin :P.

    1. Hyvin tuli nyt perille. 🙂 Olen kyllä pohdiskellut paljon, onko parempi näyttää tytölle maailmaa jo lapsuudessa vai antaa hänen isänsä tapaan löytää maailma itse sitten, kun on ”valmis”. Minäkään en siis juuri matkustellut lapsena… Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa, mutta nyt maailman näyttäminen on jo päässyt hyvään vauhtiin, että ehkä se vaihtoehto vie voiton.

  21. Mukava postaus, lennot kiinnostavat usein paljon matkustavia erittäin paljon paitsi niitä jotka tekevät sitä työn puolesta 😀 Itse lensin ensimmäisen kerran varsin myöhään eli 14 vuotiaana Rodokselle. Laiva- ja automatkailuun tottuneena ensimmäinen lento oli jännittävä ja pitkään odotettu kokemus. Lentokoneena oli Finnairin legendaarinen DC-10 ja lähtökenttänä Suomen Turku, koska Helsinki-Vantaalla oli joku lakko taas kerran menossa. Lennosta muistan sen, että lasku Rodokselle otti korviin todella pahasti, paluumatka olikin sitten laskun osalta huomattavasti mukavampi.

    Omilla lapsillani on nuo ensimmäiset lennot ollut sitten huomattavasti aikaisemmin eli eivät muista niistä mitään: vanhimmalla se oli 2-vuotiaana, keskimmäisellä kolmivuotiaana ja nuorimmalla 3,5 kuukauden iässä. Omatkin lentomääräni ovat huomattavasti kasvaneet sen jälkeen, kun olen tullut isäksi eli ei ole lapset reissaamista vähentäneet vaan päinvastoin lisänneet. Tosin aina ei ole lapset matkassa mukana ja joskus teen reissuja vain yhden muksun kanssa kerrallaan. Osassa perheissä reissukokoonpano on yleensä vakio, meillä yleensä ei kahta peräkkäistä matkaa tehdä samalla kokoonpanolla.