Helsingin kaksi korkeinta tornitaloa sijaitsevat Itä-Helsingissä. Korkeimman titteliä pitää hallussaan Vuosaaren asuintalo Cirrus, mutta toiseksi sijoittuva Itäkeskuksen maamerkki nokittaa näkyvyydessä keskeisemmän sijaintinsa ansiosta. Moni tuntenee Maamerkin Scandinavian Music Groupin Onnelliset kohtaa -albumin kansikuvasta sekä metromatkan varrelta, mutta harvempi lienee käynyt paikan päällä. Missä käytössä vuonna 1987 valmistunut rakennus on ja millaisessa ympäristössä se sijaitsee?

Minun Helsinkiäni: Itäkeskuksen maamerkki

Kuljen Itiksen kauppakeskuksen ihmisvilinässä, täältä on vain kivenheiton matka Lyypekinaukiolla sijaitsevalle Maamerkille. Paikalle päästäkseen täytyy ylittää Citymarketille johtava Hansasilta ja laskeutua yhdestä nurkasta epämääräisen oloiset portaat alas. Vaihtoehtoisesti paikalle voi kävellä ulkoreittiä, Asiakkaankadun sillan kautta.

Käytän sisäreittiä. Olen viikonloppuostoksilla ja päätän spontaanisti mennä tutkimaan Maamerkin seutua, jotta voin vastata Inkan matkabloggaajille heittämään haasteeseen esitellä kotikaupunkiaan. Maamerkki on erinomainen aloituskohde, sillä itähelsinkiläisenä olen katsellut sitä vuosikaudet. Itse asiassa torni painui mieleeni jo elämäni ensivuosina, jotka vietin aivan Itiksen kauppakeskuksen kupeessa, Puotinharjussa. Ennen Helsingin keskustaan tutustumista Maamerkki oli livenä siistein tietämäni rakennus. Ties vaikka sen ansiota olisi aikuisiän mieltymykseni pilvenpiirtäjiin.

Minun Helsinkiäni: Itäkeskuksen maamerkki

Laskeudun portaat alas ja suuntaan ulos. Maamerkki kylpee kauniina auringossa, Erkki Kairamon suunnittelema rakennus on kestänyt hienosti aikaa. 82 metrin korkeutta korostavat ulkopuolelle sijoitetut ilmastointiputket ja kerroksia huomattavasti korkeammalle kohoava ulkoneva rappukäytävä. Ulkonäöllisesti Maamerkillä ei ole hävettävää uudempiin tornitaloihin verrattuna.

Lyypekinaukion muu tunnelma sen sijaan huokuu lohduttomuutta. Itiksen ihmisvilinä vaihtuu hetkessä autiuteen, kulkijoita on täällä vain satunnaisesti. Rakennusten julkisivut näyttävät siltä, että ne ovat saaneet rapistua rauhassa jo hyvän tovin, ja vaikutelman kruunaavat töhryt siellä täällä. Rapistuneet ja sotketut seinät kuuluvat autioiksi jääneille liiketiloille, joita ei ole käytetty enää vuosiin. Aukio tuntuu hyljeksityltä alueelta, kuin Itiksen ostospalatsin hoitamatta jääneeltä takapihalta.

Minun Helsinkiäni: Itäkeskuksen maamerkki

Yhdeltä nurkalta kurkkaa halal-lihakaupan sisäänkäynti, ja vastakkaiselta puolelta kuuluu musikkia. Yökerho ja baari, kuin suoraan 90-luvun lama-Suomesta. Muita palveluita ei aukiolla enää ole, paitsi ne, jotka sijaitsevat toimistohotellina toimivassa Maamerkissä. Äkkiseltään huomaan alakerran itämaisen ravintolan ja toisen kerroksen hammaslääkärin; elivoimaiseksi ei Maamerkin palvelutarjontaa voi hyvällä tahdollakaan kutsua. Tilat ovatkin olleet jo vuosia vajaakäytöllä, vaikka tornissa on toiminut ja toimii edelleen useita pienyrityksiä. Ongelman ratkaisemiseksi Maamerkki menee pian saneeraukseen, jossa suuri osa tiloista muutetaan asuinkäyttöön. Muutostöiden osaksi soisi myös kasvojenkohotuksen Lyypekinaukiolle, mutta suunnitelmista ei toistaiseksi ole varmuutta.

Minun Helsinkiäni: Itäkeskuksen maamerkki

Minun Helsinkiäni: Itäkeskuksen maamerkki
Korkealle kurkottava rappukäytävä valaistaan pimeällä, jolloin Maamerkki näyttää erityisen upealta.

Pyörin tornin ympärillä vielä tovin ja kurvaan sen toiselle puolelle, Kauppakartanonkadulle. Kuvaan Itä-Helsingin symbolia uudesta kuvakulmasta ja harmittelen sitä, ettei Maamerkki tarjoa yleisölle mitään. Olisi edes panoraamakahvila tai -ravintola. Tai edes kaikille avoin näköalatasanne. Nyt on vain sinänsä hieno torni rapistuvassa ympäristössä, kaupunkitilassa, joka on jäänyt sijainnilliseen paitsioon.

Itiksestä kulkee tänne vain kiertoteitä muistuttavia reittejä, kuten postauksen alussa kuvasin, eikä paikka edes sijaitse kenenkään ohikulkumatkan varrella. On vaikea ymmärtää, miksi Maamerkki sijoitettiin niin etäälle kauppakeskuksesta. Miksi ei vedetty selvää tietä Maamerkiltä kauppakeskukseen? Miksi Maamerkkiin ei suunniteltu kahvilan kaltaista yleisömagneettia ja linkitetty rakennusta osaksi Itiksen palveluita?

Miksi-kysymykset jyskyttävät mielessäni, kun poistun aukiolta takasin asioilleni. Luon vielä yhden silmäyksen Maamerkkiin ja ajattelen, että tämä rakennus ansaitsisi parempaa.

Minun Helsinkiäni: Itäkeskuksen maamerkki
Minun Helsinkiäni: Itäkeskuksen maamerkki

Posted by:Panu / Panun matkat

0 replies on “Minun Helsinkiäni: Itäkeskuksen maamerkki

  1. Hyvä postaus Panu!

    Ja hyvä on myös miettiä välillä että miksi – tuntuu että pk-seudulla tai Suomessa ylipäätänsä on paljon potentiaalisia paikkoja joihin voisi perustaa vaikka mitä palvelua tai ohjelmaa, mutta kukaan ei tunnu olevan erityisen kiinnostunut ympäristön kehittämisestä. :/

    1. Kiitos kommentistasi, Anne!

      Tuota on tosiaan syytä pohtia. Suomessa on valitettavan paljon epäonnistunutta kaupunkitilaa. Itse olen järkeillyt syyksi yrittämisen vaikeutta (liika byrokratiaa ja sääntöjä), liian kovia vuokria sekä toisaalta sitä, etteivät suomalaiset osaa ottaa yhteistä tilaa omakseen. Nämä syyt yhdessä johtavat juuri siihen, että syntyy tiloja, joita ei hyödynnetä siten kuin niiden potentiaali antaisi myöten.

  2. Tosi kiva postaus Panu! Itäinen Helsinki on kieltämättä semmoista aluetta, mitä en tunne en sitten yhtään, sillä oon tainnu käydä vaan itiksessä kerran tai pari se on ollut siinä. Joten kiitos tästä sivistävästä nojatuolimatkasta sun kotihuudeille! 🙂

  3. Moi! Kiitos tästä kirjoituksesta. Minäkin olen ihmetellyt miksi tuon ”takapihan” on annettu niin pahasti rapistua. Mitäköhän kauppoja tuolla alunperin on ollut ja milloin ja miksi paikka sitten alkoi kuolemaan?
    Olen myös aina halunnut tietää millaiset näköalat tuolta Itiksen maamerkistä on.. Pääseekö torniin sisään, vai onko siellä joku ovisummeri? Pääseekö tuonne ihan ylös tornirappukäytävään mitenkään? Lähteekö vihainen vartija perään jos yrittää? Pitää varmaan varata aika sinne hammaslääkäriin ja kokeilla? 😀